Time to say goodbye

Huhhuh. En oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Lähes 5 kk takana ja kotiin paluu edessä. Mä muistan elävästi sen hetken, kun sain tiedon, että pääsin vaihtoon. Muistan sen hetken, kun pakkasin mun matkalaukkuja ja istuin mun laukun päällä, että se menisi kiinni. Muistan sen hetken, kun hyvästelin poikaystävän juna-asemalla, enkä voinut pysäyttää niitä tuhansia kyyneleitä. Muistan sen hetken, kun astuin lentokoneeseen ja aloitin matkan. Muistan sen hetken, kun juoksin Pariisin lentokentällä minuuttia ennen boardingin loppumista, että kerkeisin koneeseen. Muistan sen hetken, kun saavuin Montpellieriin. Ja nyt olen jo tekemässä täältä lähtöä. Minne katosi tämä kevät?

Mä olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen. Onnellinen siitä, että sain kokea tämän kaiken. Mä todellakin tein sen, mä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja muutin ulkomaille. Hyppäsin niin kauas omalta mukavuusalueeltani ja mä selvisin siitä. Mä tein sen. En osaa edes omia tunteitani pukea sanoiksi. Onnellisuus kaikesta tästä ja samaan aikaan en voi välttää kyyneleitä. On aika hyvästellä tämä osa mun elämästä, on aika hyvästellä tämä ihana toinen kotimaani ja kaikki mahtavat tyypit, jotka tekivät mun matkasta näinkin ikimuistoisen.

Mä en hetkeäkään mun matkastani vaihtaisi pois. En kyyneleitä, en ikävää, en naurua, en stressiä, en niitä hetkiä, jolloin tanssittiin ympäri meidän asuntoa mun parhaiden kämppisten kanssa, en niitä hetkiä, kun matkustettiin ympäri maata Helin kanssa, en koulutunteja, en juotuja viinilaseja, en syötyjä patonkeja, en kertakaikkiaan mitään. Mulla oli kaikenkaikkiaan aivan täydellinen vaihto ja sain kokea kaiken, mitä halusinkin. Nyt on niin sanotusti takki tyhjänä ja olo on kaikkensa antanut. Mutta silti mä hymyilen. France, je t'aime. 

Last day

Niin se vaan koitti tämäkin päivä, viimeinen päivä Montpellierissä. Kulunut viikko on ollut todella raskas. Meillä on ollut monta tenttiä, on pitänyt pakata, hyvästellä ihmisiä ja silti yrittää täysillä nauttia vielä viimeisistä päivistä. Kaikkien tenttienkin ohella on aurinkoinen Montpellier hymyilyttänyt ja varsinkin täytyy mainita eilinen, joka oli kyllä ihan mahtava ilta, kun viimeistä kertaa tehtiin illallista yhdessä meidän ihanan tyttöporukan kanssa. On ihan huippua tajuta, että on löytänyt näin ihania tyyppejä ympäri maailmaa ystävikseen :-)

Ostettiin vielä skumppapullo vaihdon päättymisen kunniaksi ja käytiin poksauttamassa se meidän lempipaikassamme, eli Parc Peyroussa, jossa on tullut tämän kevään aikana vietettyä monen monta hetkeä.

Todella haikein fiiliksin joudun tänään sanomaan heipat mun mahtavalle vaihtokaupungille ja vielä mahtavimmille vaihtokavereille, mutta onneksi mulla on muutama ihana päivä vielä edessä Pariisissa!

Perhe kylässä

Viikko sitten oli aika vastaanottaa viimeset vieraat tänne, kun mun perhe lensi mua katsomaan! Jo ennenkuin tiesin vaihtokohdettani, lupasivat he tulla mua sinne moikkaamaan ja pian tänne saapumiseni jälkeen he varasivat jo matkan. Pitkän odottamisen jälkeen sain vihdoin hakea rakkaat ihmiset lentokentältä, ja taisi äidiltä ja tyttäreltä molemmilta kyynel vierähtää poskelle iloisen jälleenäkemisen vuoksi!

Kukaan mun perheestä ei ennen ollut käynyt Ranskassa ja olikin hauskaa päästä näyttämään heille millaista elämä on tällä puolella maailmaa! Kierreltiin ympäriinsä, istuttiin kahviloissa ja nautittiin hyvästä ilmasta. Mun vanhemmat ovat kuitenkin tukeneet mua niin paljon mun vaihtoni ajan, että oli todella ihanaa, että hekin pääsivät näkemään mun tämän keväisen kotikaupunkini ja näkemään, missä olen asunut ja viettänyt aikaani. Ja ainakin näkemäni mukaan, sai tämä kaunis Montpellier myös perheeni hyväksynnän ;-)

Pidennetty viikonloppu meni todella nopeasti ohi ja hyvästitkin täytyi kuitenki sanoa ajallaan. Onneksi tällä kertaa ne heipat eivät ole kovin pitkät sillä pian on mun aika sanoa hyvästit myös Ranskalle, koska jo viikon päästä olen takaisin koti Suomessa! Hullua, mihin tämä koko kevät katosi? Enää muutama päivä Montpellierissä jäljellä, jonka jälkeen matkustan Pariisiin ja sitä kautta sitten kotiin! Fiiliksiä näistä asioista kirjoittelen vielä erillisessä postauksessa, joten palaillaan!

Lyon

Oi Lyon, minkä teit! Viime viikonloppuna meillä oli Helin kanssa "ongelma", jota kohdataan aina välillä täällä Ranskassa, minne matkustettais tällä kertaa? Onneksi löydettiin todella edulliset bussiliput Lyoniin, jonne olin halunnut matkustaa jo aiemminkin. Mulla oli kovat odotukset tälle kaupungille, mutta Lyon voitti mun odotukset sata nolla! Rakastuin kyseiseen kaupunkiin täydestä sydämestäni ja ensimmäistä kertaa täällä Ranskassa mulle tuli todellakin fiilis, että täällä mä voisin jopa asua vakituisesti.

Lyonin läpi kulkee ihania jokia, joiden rannalla mekin nautittiin auringosta ja siemailtiin skumppaa Helin koulun loppumisen kunniaksi (kyllä, tuo onnekas saa nauttia nyt lomasta kun mä vielä tuskailen pahimmat koeviikkoni läpi...). Ei suunniteltu sen kummempia tekemisiä viikonlopulle, mentiin sinne minne jalat vei ja nautittiin vain olostamme. Kierreltiin ympäri kaupunkia, kiivettiin kukkulalle, josta näkee koko Lyonin, käytiin jokiajelulla ja ihasteltiin jokaista kadunkulmaa.

Kokonaisuudessaan meidän pieni viikonloppu reissu oli todella onnistunut ja jopa kahdessa päivässä sain ladattua tarpeeksi voimia tuleviin koeviikkoihin! Lyonissa olisin viihtynyt kauemminkin mutta  kuitenkin hieman haikein fiiliksin jouduimme jättämään tämänkin ihanan kaupungin taaksepäin, mutta yksi asia on varmaa, tuonne täytyy palata uudestaan!! Enää muutama viikko täällä puolella maata jäljellä, saa nähdä mitkä kaupungit kerkeän vielä käydä läpi kahdessa viikossa... ;-)?