Time to say goodbye

Huhhuh. En oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Lähes 5 kk takana ja kotiin paluu edessä. Mä muistan elävästi sen hetken, kun sain tiedon, että pääsin vaihtoon. Muistan sen hetken, kun pakkasin mun matkalaukkuja ja istuin mun laukun päällä, että se menisi kiinni. Muistan sen hetken, kun hyvästelin poikaystävän juna-asemalla, enkä voinut pysäyttää niitä tuhansia kyyneleitä. Muistan sen hetken, kun astuin lentokoneeseen ja aloitin matkan. Muistan sen hetken, kun juoksin Pariisin lentokentällä minuuttia ennen boardingin loppumista, että kerkeisin koneeseen. Muistan sen hetken, kun saavuin Montpellieriin. Ja nyt olen jo tekemässä täältä lähtöä. Minne katosi tämä kevät?

Mä olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen. Onnellinen siitä, että sain kokea tämän kaiken. Mä todellakin tein sen, mä toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja muutin ulkomaille. Hyppäsin niin kauas omalta mukavuusalueeltani ja mä selvisin siitä. Mä tein sen. En osaa edes omia tunteitani pukea sanoiksi. Onnellisuus kaikesta tästä ja samaan aikaan en voi välttää kyyneleitä. On aika hyvästellä tämä osa mun elämästä, on aika hyvästellä tämä ihana toinen kotimaani ja kaikki mahtavat tyypit, jotka tekivät mun matkasta näinkin ikimuistoisen.

Mä en hetkeäkään mun matkastani vaihtaisi pois. En kyyneleitä, en ikävää, en naurua, en stressiä, en niitä hetkiä, jolloin tanssittiin ympäri meidän asuntoa mun parhaiden kämppisten kanssa, en niitä hetkiä, kun matkustettiin ympäri maata Helin kanssa, en koulutunteja, en juotuja viinilaseja, en syötyjä patonkeja, en kertakaikkiaan mitään. Mulla oli kaikenkaikkiaan aivan täydellinen vaihto ja sain kokea kaiken, mitä halusinkin. Nyt on niin sanotusti takki tyhjänä ja olo on kaikkensa antanut. Mutta silti mä hymyilen. France, je t'aime. 

Last day

Niin se vaan koitti tämäkin päivä, viimeinen päivä Montpellierissä. Kulunut viikko on ollut todella raskas. Meillä on ollut monta tenttiä, on pitänyt pakata, hyvästellä ihmisiä ja silti yrittää täysillä nauttia vielä viimeisistä päivistä. Kaikkien tenttienkin ohella on aurinkoinen Montpellier hymyilyttänyt ja varsinkin täytyy mainita eilinen, joka oli kyllä ihan mahtava ilta, kun viimeistä kertaa tehtiin illallista yhdessä meidän ihanan tyttöporukan kanssa. On ihan huippua tajuta, että on löytänyt näin ihania tyyppejä ympäri maailmaa ystävikseen :-)

Ostettiin vielä skumppapullo vaihdon päättymisen kunniaksi ja käytiin poksauttamassa se meidän lempipaikassamme, eli Parc Peyroussa, jossa on tullut tämän kevään aikana vietettyä monen monta hetkeä.

Todella haikein fiiliksin joudun tänään sanomaan heipat mun mahtavalle vaihtokaupungille ja vielä mahtavimmille vaihtokavereille, mutta onneksi mulla on muutama ihana päivä vielä edessä Pariisissa!

Perhe kylässä

Viikko sitten oli aika vastaanottaa viimeset vieraat tänne, kun mun perhe lensi mua katsomaan! Jo ennenkuin tiesin vaihtokohdettani, lupasivat he tulla mua sinne moikkaamaan ja pian tänne saapumiseni jälkeen he varasivat jo matkan. Pitkän odottamisen jälkeen sain vihdoin hakea rakkaat ihmiset lentokentältä, ja taisi äidiltä ja tyttäreltä molemmilta kyynel vierähtää poskelle iloisen jälleenäkemisen vuoksi!

Kukaan mun perheestä ei ennen ollut käynyt Ranskassa ja olikin hauskaa päästä näyttämään heille millaista elämä on tällä puolella maailmaa! Kierreltiin ympäriinsä, istuttiin kahviloissa ja nautittiin hyvästä ilmasta. Mun vanhemmat ovat kuitenkin tukeneet mua niin paljon mun vaihtoni ajan, että oli todella ihanaa, että hekin pääsivät näkemään mun tämän keväisen kotikaupunkini ja näkemään, missä olen asunut ja viettänyt aikaani. Ja ainakin näkemäni mukaan, sai tämä kaunis Montpellier myös perheeni hyväksynnän ;-)

Pidennetty viikonloppu meni todella nopeasti ohi ja hyvästitkin täytyi kuitenki sanoa ajallaan. Onneksi tällä kertaa ne heipat eivät ole kovin pitkät sillä pian on mun aika sanoa hyvästit myös Ranskalle, koska jo viikon päästä olen takaisin koti Suomessa! Hullua, mihin tämä koko kevät katosi? Enää muutama päivä Montpellierissä jäljellä, jonka jälkeen matkustan Pariisiin ja sitä kautta sitten kotiin! Fiiliksiä näistä asioista kirjoittelen vielä erillisessä postauksessa, joten palaillaan!

Lyon

Oi Lyon, minkä teit! Viime viikonloppuna meillä oli Helin kanssa "ongelma", jota kohdataan aina välillä täällä Ranskassa, minne matkustettais tällä kertaa? Onneksi löydettiin todella edulliset bussiliput Lyoniin, jonne olin halunnut matkustaa jo aiemminkin. Mulla oli kovat odotukset tälle kaupungille, mutta Lyon voitti mun odotukset sata nolla! Rakastuin kyseiseen kaupunkiin täydestä sydämestäni ja ensimmäistä kertaa täällä Ranskassa mulle tuli todellakin fiilis, että täällä mä voisin jopa asua vakituisesti.

Lyonin läpi kulkee ihania jokia, joiden rannalla mekin nautittiin auringosta ja siemailtiin skumppaa Helin koulun loppumisen kunniaksi (kyllä, tuo onnekas saa nauttia nyt lomasta kun mä vielä tuskailen pahimmat koeviikkoni läpi...). Ei suunniteltu sen kummempia tekemisiä viikonlopulle, mentiin sinne minne jalat vei ja nautittiin vain olostamme. Kierreltiin ympäri kaupunkia, kiivettiin kukkulalle, josta näkee koko Lyonin, käytiin jokiajelulla ja ihasteltiin jokaista kadunkulmaa.

Kokonaisuudessaan meidän pieni viikonloppu reissu oli todella onnistunut ja jopa kahdessa päivässä sain ladattua tarpeeksi voimia tuleviin koeviikkoihin! Lyonissa olisin viihtynyt kauemminkin mutta  kuitenkin hieman haikein fiiliksin jouduimme jättämään tämänkin ihanan kaupungin taaksepäin, mutta yksi asia on varmaa, tuonne täytyy palata uudestaan!! Enää muutama viikko täällä puolella maata jäljellä, saa nähdä mitkä kaupungit kerkeän vielä käydä läpi kahdessa viikossa... ;-)?

Koti-ikävä ulkomailla

Aluksi mietin, että tää blogi tulee olemaan enemmänkin pintaraapaisua mun elämästä, enkä tänne niitä henkilökohtaisempia fiiliksiä kirjoita, mutta toisaalta tämä asia on lähes kaikille tuttu, jotka vaihtoonkin lähtevät tai muuttavat ulkomaille. Ja se asia on, koti-ikävä. Se asia, joka seuraa sua varmasti, kun asut pidemmän aikaa poissa tutusta ja turvallisesta. Mitä siis sana koti-ikävä mulle merkitsee? Totuus on, etten niinkään kaipaa itse Suomea. Mun kohdalla se koti-ikävä tarkoittaa enemmänkin ihmisiä. Ikävöin tuttuja kasvoja ja katseita, läheisyyttä, rakkaiden ihmisten haleja, naurua ja läsnäoloa. Ja näiden asioiden takia, on täällä välillä ollutkin myös niitä huonompia hetkiä, jolloin on tuntunut ettei mikään onnistu.

Vaikka se ikävä onkin yleensä negatiivinen asia niin se myös opettaa ja kasvattaa. Sä tajuat vihdoinkin ne asiat, ja varsinkin ihmiset, jotka oikeasti merkitsee ja niistä tyypeistä tulee sulle tärkeempiä, kun et näekkään niitä hetkeen aikaan. Suomalainen ruoka, harrastukset, oman äidinkielen käyttö, asioiden sujuvuus ja sauna. Niitä mä myös kaipaan, mutta olen hyvin pärjännyt ilmankin. Monet ovatkin kysyneet multa onko mulla ikävä kotia. Olen aina vastannut rehellisesti sen mitä tunnen. Mutta sitä tunnetta, joka täällä on, on vaikea selittää muille. Niille, jotka eivät sitä ole kokeneet. Sitä tunnetta ei voi selittää, se täytyy itse kokea, että sen voi täysin ymmärtää. Mutta kyllä, olen kokenut niitä hetkiä, kun olen halunnut vain itkeä silmät päästäni ja olisin tehnyt mitä vain päästäkseni halaamaan poikaystävääni, äitiäni tai parasta ystävääni. Mutta tiedän, että mulla on aikaa halata heitä vaikka joka päivä lopun elämääni ja sen aionkin tehdä, kun täältä palaan. Odottakaa vain ;-)

Olen sitä mieltä, että lähes kaikkien tulisi kokea edes joskus miltä tuntuu asua jossain kaukana poissa mukavuusalueeltaan, se opettaa itsestään niin paljon. Niin paljon, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla vaikka yrittäisi. Vaikka kaikki pysyisi kotona samana sillä aikaa, kun olet itse poissa, sä et itse ole enää täysin se sama henkilö, joka olit ennen vaihtoa. Olet paljon vahvempi ja rohkeampi, koska sä tiedät, että ihan sama mitä elämä sun tielle heittää, sä tulet pärjäämään. Sä opit nauttimaan niistä elämän pienistäkin jutuista ja osaat heittäytyä tilanteeseen, kuin tilanteeseen. Vaikka huonojakin hetkiä elämässä on ollut täälläkin, en vaihtaisi niistä hetkeäkään pois.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin muistaa, että ikävästäkin selviää. Mä en millään tavalla häpeä tai peittele sitä, jos olen kaivannut mun rakkaita ihmisiä sieltä Suomesta. Se on normaalia ja kuitenkin, mulla on niin ihanat lähimmäiset, että olisi outoa, jos en heitä edes kaipaisikaan. Haleja teille, te tiedätte keitä olette. 

Beachparty

Jos totta puhutaan, erasmus elämä on suurimmalle osalle kutakuinkin juhlimista. Itse en ole niinkään sellainen ihminen, joka jaksaa joka kerta olla siellä baarissa aamuun asti, vaan olen mielummin kuluttanut rahani matkustamiseen täällä. Ja olen siitä päätöksestä super onnellinen, mutta koska välillä on kiva myös juhlia, niin yksi perjantai suunnattiin ystävien kanssa parin meksikolaisen järjestämiin beachpartyihin.

Ranta sijaitsi todella kaukana keskustasta, joten taksin maksaminen oli ehdoton no no tässä tilanteessa, joten päätettiin vuokrata pyörät. Ne onkin tosi helppo tapa kulkea täällä ympäriinsä, sillä tuntivuokra on vain 0,50e ja pyöriä on lähes joka puolella kaupunkia. Otettiin ensin trami tarpeeksi lähelle rantaa, josta vuokrattiin sitten pyörät ja lähdettiin matkaan.

Lähes kaikki meidän koulun vaihtarit olivat saapuneet paikalle ja oli tosi hauskaa istua katsellessa auringonlaskua, viiniä juoden ja jutellessa ihmisten kanssa. Bileet jatkuivat vielä kotibileinä vuokratussa talossa, mutta meidän jengi päätti siellä hetken oltuaan lähteä takasin kaupunkiin päin.

Meidän piti palauttaa pyörät tramiasemalle ja ottaa siitä kyyti sitten kotiin, koska tosiaan rannalta keskustaan on 11 kilometriä. Kuitenkin kävi niin, että meidän kyyti ajoi juuri meidän nenämme edestä ohi ja jäätiin vain tuijottamaan tramin perävaloja :-D Pienen paniikkinaurun jälkeen kuitenkin päätimme, etteihän se lenkki takaisin keskustaan ole juuri mitään ja päätimme pyörräillä koko matkan takaisin... :-D Kilometrejä tältä illalta kertyi lähemmäs 30, mutta tuo ilta oli kyllä yksi hauskimmista täällä, juurikin tuon pyöräilyn takia! Kiitos siitä kuuluu vain mun loistavalle matkaseuralle ;-)

Best things in Montpellier

Ranskan kulttuuri ja kieli. Kyllä, jopa mä olen onnistunut rakastumaan tähän ihanaan kieleen, joka aluksi tuntui mulle niin vaikealta. Kuinka huippua on tajuta vihdoin ymmärtävänsä ja osaavansa tätä kieltä. Vaikka pikkuaskelia mennään eteenpäin, on ne mulle suuria. Varsinkin, jos osaan vastata ihmisille kadulla tai asioida kaupassa ranskaksi. Jes! Yksi asia mun bucket listilta hoidettu ;-)

Ihmiset. Oon tutustunut täällä ihan mahtaviin ihmisiin, joita ilman elämä olisi todellakin kurjempaa! On todellakin rikkaus tuntea ihmisiä eri kulttuureista ja maista. 

Montpellier. No kyllä, parasta täällä on itsessään tämä kaupunki. En olisi voinut valita paremmin vaihtokohdettani. Täällä kaikkialla on niin kaunista, ihan sama käveletkö keskustassa, vanhassa kaupungissa, lähiössä... Kaikkialla on ihania taloja, puistoja, kasveja, suihkulähteitä. Ja kaikista kauniista asioista mulla on täältä varmaan 5000 kuvaa :-D

Heli. Kyllä. Tämä ihana ihminen ansaitsee ihan oman kohtansa. Nähdään Helin kanssa päivittäin, oli se sitten ohimennen tramissa tai monen tunnin juoruhetkellä kahvikupposten (tai viinilasien...) ääressä. Välillä elämä olisi täällä ollut todella raskasta ilman mun sielunsiskoa, jonka kanssa ollaan jaettu kaikki ilot ja surut meidän vaihtarimatkan aikana. Ehdottomasti paras asia, mitä mulla on jäänyt vaihdosta käteen, on ystävyys Helin kanssa.

Ranta. Keskustasta pääsee rantaan n. 30 minuutissa tramilla ja se onkin yksi mun lempipaikoistani täällä. Todella pitkä rantaviiva turkoosin meren vierellä, ah! Olen aina asunut meren lähellä, joten olen sen täälläkin kokenut todella tärkeäksi.

Kahvilat. Toinen toistaan ihanempia kahviloita löytyy joka kadunkulmalta. Ollaankin monta kertaa vaihdettu meidän "vakkaripaikkaa", sillä aina löytyy joku ihanempi pikku paikka vanhasta kaupungista. Tätä kahvilakulttuuria jään kaipaamaan varmasti!

Aurinko. Montpellierissä paistaa aurinko lähes aina. Kuinka ihanaa on herätä auringonpaisteeseen ja pukea päälle kesävaatteet jo maaliskuusta lähtien... ;-)

Marseille & Calanques

Niinkuin mainitsinkin jo, Atte saapui tänne mun luokse viikoksi. Ajattelin, että viikko pelkästään Montpellierissä on aika paljon, joten voitaisiin tehdä reissu jonnekkin, missä mäkään en ole aiemmin käynyt. Varattiin sitten bussiliput Marseilleen ja vietettiin siellä kaksi päivää!

Marseille on kahden tunnin ajomatkan päässä Montpellieristä ja se on Ranskan toiseksi suurin kaupunki. Marseille oli mun mielestä ihan kiva kaupunki, mutta mun makuuni ehkä hieman liian suuri ja täynnä ihmisiä. Kuitenkin meillä oli ihan huiput kaksi päivää tuossa miljoona kaupungissa! kierreltiin nähtävyydet läpi, syötiin hyvin ja yhtenä iltapäivänä päätettiin mennä Calanqueksen luontopuistoon. Ja huh, onneksi mentiin!

Tuo puisto on kyllä yksi hienoimmista kokemuksista, mitä mulla täältä Ranskasta on. Käveltyjä askelia tuli tuona päivänä aika paljon, kun kierrettiin puistossa ensin ylös vuoria pitkin, jonka jälkeen vielä aivan meren rantaan asti alas. Maisemat olivat ihan mahtavia, vuoria kaikkialla ja turkoosi ja kirkas meri. Voi että, tuonne mä lähtisin vaikka heti takaisin!

Comment ça va?

Huh, melkein kuukausi on jo siitä, kun viimeksi tänne puolelle olen kuulumisiani kertonut. Mulla on oikeastaan ollut niin paljon tekemistä koko ajan, etten ole edes kerennyt ajatella tänne kirjoittamista, ja niinä hetkinä kun aikaa olisi ollut, en vain ole saanut minkäänlaista aihetta aikaiseksi.

Mutta tiivistettynä, hyvää mulle kyllä kuuluu :-) Tuntuu, että niin paljon on ehtinyt taas tapahtua, etten edes oikein tiedä mistä aloittaa. Muunmuassa olen kerennyt jo ottaa aurinkoa ja palaa...

olen käynyt tyttöjen kanssa syömässä ja nauranut myöhälle iltaan...

olen Helin kanssa juossut aamuyöllä kaatosateella kotiin...

olen yrittänyt kovasti opiskella ranskaa ja kirjottanut jo ranskankin tentin...

pitänyt piknikkiä kattojen yllä...

ja mikä kaikkein tärkeintä, sain maailman parhaimman ihmisen tänne viikoksi kylään, kun mun poikaystävä hyppäsi lentokoneeseen ja matkusti mua tänne katsomaan :')

Ja kaikkea muutakin on tullut tämän lisäksi tehtyä. Paljon ollaan myös paljon vaihtokavereiden kanssa puhuttu siitä, kuinka osalla meistä loppuu pian jo koulu ja he lähtevät kukin omille teilleen. Hullua! juurihan me tänne tultiin ja nyt pitäisi sanoa jo heippa. Samalla alkaa oma-aikanikin käydä täällä vähiin, kun takana on reilusti yli 100 päivää ja edessä 23 päivää Montpellierissä, jonka jälkeen suuntaan Pariisiin ja sieltä sitten palaan kotiin. Täytyy äkkiä alkaa tehdä niitä loppujakin asioita mun to do-listalta, ettei mitään jää näkemättä tai kokematta! ;-)

Sunny sunday

Heippa! Huh, miten mukava ja rentouttava viikonloppu on mulla takana :-) Leffailtoja, ben&jerrysiä, kavereita ja aurinkoa, kelpaa! Varsinkin tänään, kun muutaman sateisen päivän jälkeen aurinko päätti ilmestyä esiin ja paistaa täysin kirkkaalta taivaalta!

Lähdettiinkin tämän ihanan sään inspiroimana kävelylle muutaman tytön voimin ja ihasteltiin keväistä Montpellieriä. Täällä on varsinkin nyt sateiden jälkeen alkanut kaikki kukat ja puut kukkia ja kevät on kovaa vauhtia käynnissä! Kaikkialla on niin kaunista :-) Onneksi nämä aurinkoiset ilmat pitäisi nyt myöskin jatkua ja lämpötilatkin kohoavat koko ajan. Tulee vihdoin niille kaikille hameille käyttöä, jotka kotoa raahasin mukaani :-D Jesjes!

Tulevat viikot ovat meillä koulussa aika iisejä ja luentoja ei ole paljon, joten aikeissa olisi siis nauttia auringosta, ehkä hieman ruskettua jopa ja who knows minne ensi viikonloppuna päädytään, kun on useampi vapaapäivä putkeen... ;-) palaillaan!

borta bra, men hemma bäst

Yes, I'm alive! Hieman hiljaisuutta on täällä ollut, sillä vietin juuri meidän spring breakin KOTONA. Ja voi kyllä, mä niin nautin. Vaikka lämpimässä Etelä-Ranskassa viihtyykin, on koti silti aina koti. Ja se jälleennäkemisen ilo, minkä koin, kun vihdoin se maailman rakkain ihminen näkyi lentokentän toisessa päässä... Se oli varmasti yksi mun elämän parhaimmista hetkistä ja kaiken sen matkustamisen arvoista :')

Suomessa ollessa tein paljon ja samaan aikaan juuri en mitään. Koko alkuvuosi on juostu paikasta toiseen ja koko ajan on ollut jotain tekeillä. Aikataulu on ollut aika hetkistä, joten pieni hengähdystauko oli enemmän, kuin tarpeen. Nautin vain rakkaiden läsnäolosta ja sitä olinkin kaivannut, vierailin isovanhemmilla, söin ruisleipää ja iskän tekemiä lihapullia, nukuin alku vuoden univelat pois ja ulkoilin talvimaisemassa. Menin täysin fiiliksen mukaan, enkä edes halunnutkaan tehdä sen kummempia suunnitelmia, kun en tiennyt miten itse reagoisin tähän kaikkeen tunnemyräkkään, mikä kotoa tulee. Ja tein juuri niitä asioita, mitä juuri sillä hetkellä huvittikin.

Kaksi viikkoa meni todella nopeasti ja nyt oonkin jo matkalla takaisin Montpellieriin vielä kahdeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen tämä kevät ja vaihto olisikin jo ohi. Tunteet ovat tällä hetkellä enemmän sekaisin, kuin mun lähtiessäni Tammikuussa, kun taas heippojen sanominen hetkeksi aikaa osottautui yllättävän haastavaksi ja samaan aikaan haluaisin vielä nähdä ja kokea kaiken mahdollisen näinä viimeisinä viikkoina Ranskassa. Onneksi vielä vierailuvuorossa on rakkaita ihmisiä, joista poikaystävän saan tänne jo kolmen viikon päästä ja perhe, joka saapuu juuri ennen lähtöäni. Joten ehkä sekin sitä tällähetkellä vallitsevaa koti-ikävää lievittää, kun on rakkaita, joita odottaa :-)

Kuullaan taas lisää Montpellieristä! 

Pic saint-loup

Meillä on aika meneväinen vaihtariporukka täällä joten, kun saatiin idea lähteä kiipeämään läheiselle vuorelle, oli meitä aika iso kasa tyttöjä innostuneina! Meidän lauantai aamu alkoi aikaisin, kun haluttiin olla hyvissä ajoin paikalla. Pakattiin kamat kassiin ja hypättiin bussiin! Aurinko paistoi täysin kirkkaalta taivaalta ja kun saavuttiin paikalle, mietittiin moneen otteeseen, että ei se tuo korkea vuori tuossa vieressä voi olla, sehän on aivan liian korkea. Mutta meidän "pelot" osuivat oikeaan ja juurikin se korkein huippu oli, kuin olikin meidän etappi :-D

Vuori oli vaikeahkoa maastoa, irtokiviä ja kiipeämistä. Mutta oh boy, oli se kaiken sen arvoista. Kun päästiin huipulle, näkymä oli aivan mielettömän kaunis. En ole koskaan kiivennyt noin korkealle ja nähnyt tuollaista maisemaa. Istuttiin vuoren huipulla auringosta ja maisemista nauttien ja olihan se huikeaa :-) 

Tehdään täällä todella paljon vain kaupunkireissuja, niin oli mahtava päästä näkemään Ranskan luontoa lähempää. Päivän saldona oli siis mukava "pieni" lenkki, kun käveltiin 20-30km, joista puolet olivat kiipeämistä ylämäkeen ja ihana kokemus ihanien vaihtarityttöjen kanssa! Such an awesome day :-)