Séte, France

"Nähääks aamulla asemalla ja otetaan juna jonnekkin?". Niillä sanoilla alotettiin tää keskiviikko. Päämääräksi valikoitu Séte, joka on n. 15 minuutin päässä Montpellieristä. Koska aurinkokaan ei joka päivä voi näyttäytyä, on kaikkialla Etelä-Ranskassa on satanut tämän alkuviikon. Eikä valitettavasti myöskään tämä päivä tehnyt asiaan poikkeusta, mutta ei muutakun sateenvarjo mukaan ja kiertelemään. Käveltiin ympäriinsä ilman minkäänlaista tietoa paikoista ja kiersimmekin tällä reissulla muutaman kerran ympyrää, mutta ainakin näimme aivan ihania pikkutaloja ja taas sitä perus ranskalaista elämää, mitä ei niin paljon täällä meidän kaupungissamme näe.

Séte jäi kuitenkin mun asteikolla ihan ok paikaksi, ja en välttämättä kuluttaisi aikaani siellä uudestaan. Ehkä syynä oli se, että ilma ei ollut yhtä aurinkoinen, kuin yleensä tai se, että ensimmäistä kertaa saimme todella huonoa asiakaspalvelua... Mutta silti on aina yhtä kivaa nähdä uusia paikkoja ja onneksi sentään matkaseurani oli ainakin täyden kympin arvoinen ;-)

40 päivää

Olen asunut nyt 40 päivää ulkomailla. Takana on 40 opettavaisinta päivää mun elämässäni. Näinä päivinä olen nauttinut, nauranut vatsalihakseni kipeiksi, saanut uusia ystäviä, kokenut ihan mielettömiä asioita, matkustellut, mutta myöskin itkenyt, tuntenut ikävää ja sitä tunnetta, kun mikään ei onnistu.

Vaihtoon lähteminen oli mulle tosi iso asia. Olen aina ollut koti-ihminen ja viihtynyt sillä mukavuusalueellani varsin hyvin, mutta jotenkin tiesin, että tämä kokemus olisi juuri sitä, mitä tarvitsen tähän väliin mun elämää. Ja nämä 40 päivää ovat sen todistaneetkin. Joka päivä löydän itseni uusista tilanteista ja paikoista, joista vain täytyy selvitä. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Joka päivä löydän uusia asioita, joista olla kiitollinen ja iloinen.

Se, että asut maassa, jossa sua ei 80% ymmärretä englannin kielellä, on todella haastavaa. Tai se, että tulet kulttuurista jossa aikamääreet on todella tarkkoja, ja nyt elät maassa, jossa niitä ei oiken edes ole olemassakaan. Tai se, että nykyään joka toinen sua vastaantuleva tuttu tervehtii sua poskipusuilla ja halilla, vaikka Suomessa hädin tuskin katsotaan silmiin moikatessa :-D Mutta elämä olisi aivan liian tylsää ilman haasteita ja siksi nämä ja sata muuta asiaa ovat tehneet musta vahvemman ihmisen, sillä ne on niitä tilanteita, mistä täytyy selvitä.

Nämä 40 päivää ovat mulle opettaneet sen, että elämä on aika jees, vaikka aina ei olisikaan hyvä päivä. Aina ei tarvitse olla kuin naantalin aurinko ja esittää, että kaikki on täydellisesti. Joskus on myös ihan ok itkeä. Eipä sitä kuulemma osaiskaan arvostaa niitä hyviä päiviä, ellei joskus ois vähän huonompiakin... ;-)

Monet ovat multa kysyneet, miksi lähdin juuri Ranskaan vaihtoon? Mä en itseasiassa oikein tarkkaa vastausta siihen tiedä. Olen vain vastannut, että siksi. Ranska kuulosti maana niin mielenkiintoiselta ja se vain tuntui heti alusta alkaen oikealta. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut sitä päätöstä. Ranska on ihana maa, ja tiedän, että tämä tulee aina olemaan mulle todella tärkeä paikka, sillä jotenkin tänne vain sopeutuu kaikista hankaluuksista huolimatta.

Mun mielestä on vaan ihan parasta herätä auringonpaisteeseen, nähdä iloisia ihmisiä, syödä tuoreita hedelmiä, puhua englantia, saada uusia ystäviä, nähdä uusia asioita, matkustella, oppia ranskaa... Nää on niitä syitä, miksi mä olen täällä. Vaikka jokainen päivä tällä puolen maailmaa ei olekkaan ollut helppo, en hetkeäkään vaihtaisi pois.

Random pics

Mulla kulkee täällä kamera tai puhelin aina mukana matkassa. Ja mun kaveritkin tietävät sen, miten otan kaikesta mahdollisesta aina kuvia. Selfieitä, maisemakuvia, ruokakuvia, you name it... Siksi en siis ihmettele, että olen ottanut vaihtoni aikana jo pari tuhatta kuvaa :-D Voitte siis varmaan kuvitella, että niitä yksittäisiä random otoksia on myös kertynyt jonkin verran, joten ajattelin jakaa niitä hieman tännekkin, ettei ne vain jää koneeni syövereihin!

Mä rakastan ruokatoreja ja täysin tuoretta ruokaa. Esimerkiksi Suomessa kesällä myytävät marjat ja vihannekset on ihan parhautta, mutta se, että niitä löytyy täältä jo nyt! Joka päivä jossain on jotkut markkinat, missä on kaikkea mahdollista tarjolla ja vieläpä todella edulliseen hintaan!

Lähetin joku aika sitten kirjeitä rakkaille Suomeen. Tuli kyllä siinä ikävä Suomen postia ja sitä helppoutta, kun tiedät miten toimia jos haluat lähettää kirjeen! Täällä on vaikka minkämoista postimerkkiä ja -laatikkoa ja sillä ranskan kielellä ei ole ihan hirveän helppo asioida ja kysyä mitä mun pitäisi tehdä  :-D

Viikko sitten päätettiin ranskan luentojen sijaan vierailla Ikeassa lihapullilla ja korvapuusteilla. Ja voi hitsit, oli hyvää!!!

Koska elämä ei täälläkään voi olla pelkkää viiniä ja patonkia, niin halusin saavuttuani mahdollisimman nopeasti löytää kivan gymin itselleni. Onneksi ihan asuntomme vieressä sijaitsee mukava pieni kuntosali, jonne liityin! Yksi ilta halusin koittaa paikan tuntitarjontaa ja päädyin bodypump tunnille ensimmäistä kertaa pariin vuoteen :-D

Järjestettiin maanantaina yllätyssynttärit Jackille, joka täytti 21 vuotta! Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, sillä hänellä ei ollut mitään aavistusta mistään :-D On kyllä ihan huippua, että meillä on täällä näin tiivis ja mahtava vaihtariporukka!

Lähes joka aukiolta täällä voi bongata karusellin ja mun vaihtari to do-listalla onkin hypätä joku päivä tällaisen kyytiin... ;-) 

Sunday feelings

Torstaina koitti se odotettu päivä, jolloin sain mun ihania ystäviä tänne puolelle maailmaa mua moikkaamaan. Koko aamupäivän mulla oli todella odottavainen fiilis ja kun vihdoin pääsin lentokentälle, alkoi mun kädetkin jopa täristä. En osannut yhtään ennakoida, miten reagoisin, kun näkisin ensimmäistä kertaa yli kuukauteen, mun rakkaita Suomesta. Mutta kun vihdoin näin tutut kasvot, oli mun ensimmäinen reaktio niin suuri ilo, että taisi siinä aueta sitten kyynelkanavat ihan kunnolla pitkästä aikaa :-D

Ehdittiin kolmen päivän aikana jutella kaikki tapahtuneet asiat ja fiilikset läpi, syödä hyvin, käydä eläinpustossa, kierrellä ympäri Montpellieriä ja vaan nauttia toistemme seurasta. Oli myös hauska seurata vierestä, miten asiat, joihin mä olen täällä jo tottunut, olivat näille ihan uusia. Esimerkiksi mulle on jo täysin normaalia, että Ranskalaiset ovat hitaita kaikessa mitä tekevät, mutta toisille se aiheutti samaa ärsytystä, mitä mulle kuukausi sitten :-D

Viikonlopun aikana tulikin koettua melkein kaikki fiilikset läpi, kun ikävä ja jälleennäkemisen ilo yhdistyivät. Mutta kaikista kiitollisin olen kyllä tällaisistä ystävistä, joille välimatka ei ole este. Mulle se oli tosi iso asia, että he saapuivat 3200km päähän asti näkemään mua ja oli ihanaa päästä näyttämään mun elämää täällä päin.

Aina on kuitenkin myös hyvästien aika ja nyt on jo Kati ja Jani saatettu takaisin kentälle haikein mielin, mutta onneksi he toivat mulle tuliaisina salmiakkia ja ruisleipää, joiden voimalla saadaan tämä päivä ja uusi viikko käyntiin! (Ja voin kertoa, että ruisleipä maistui kyllä paremmalta, kuin mikään muu pitkään aikaan, kun on kuukauden syönyt vain valkoista patonkia... :-D)