24.4.2017

Koti-ikävä ulkomailla

Aluksi mietin, että tää blogi tulee olemaan enemmänkin pintaraapaisua mun elämästä, enkä tänne niitä henkilökohtaisempia fiiliksiä kirjoita, mutta toisaalta tämä asia on lähes kaikille tuttu, jotka vaihtoonkin lähtevät tai muuttavat ulkomaille. Ja se asia on, koti-ikävä. Se asia, joka seuraa sua varmasti, kun asut pidemmän aikaa poissa tutusta ja turvallisesta. Mitä siis sana koti-ikävä mulle merkitsee? Totuus on, etten niinkään kaipaa itse Suomea. Mun kohdalla se koti-ikävä tarkoittaa enemmänkin ihmisiä. Ikävöin tuttuja kasvoja ja katseita, läheisyyttä, rakkaiden ihmisten haleja, naurua ja läsnäoloa. Ja näiden asioiden takia, on täällä välillä ollutkin myös niitä huonompia hetkiä, jolloin on tuntunut ettei mikään onnistu.







Vaikka se ikävä onkin yleensä negatiivinen asia niin se myös opettaa ja kasvattaa. Sä tajuat vihdoinkin ne asiat, ja varsinkin ihmiset, jotka oikeasti merkitsee ja niistä tyypeistä tulee sulle tärkeempiä, kun et näekkään niitä hetkeen aikaan. Suomalainen ruoka, harrastukset, oman äidinkielen käyttö, asioiden sujuvuus ja sauna. Niitä mä myös kaipaan, mutta olen hyvin pärjännyt ilmankin. Monet ovatkin kysyneet multa onko mulla ikävä kotia. Olen aina vastannut rehellisesti sen mitä tunnen. Mutta sitä tunnetta, joka täällä on, on vaikea selittää muille. Niille, jotka eivät sitä ole kokeneet. Sitä tunnetta ei voi selittää, se täytyy itse kokea, että sen voi täysin ymmärtää. Mutta kyllä, olen kokenut niitä hetkiä, kun olen halunnut vain itkeä silmät päästäni ja olisin tehnyt mitä vain päästäkseni halaamaan poikaystävääni, äitiäni tai parasta ystävääni. Mutta tiedän, että mulla on aikaa halata heitä vaikka joka päivä lopun elämääni ja sen aionkin tehdä, kun täältä palaan. Odottakaa vain ;-)



Olen sitä mieltä, että lähes kaikkien tulisi kokea edes joskus miltä tuntuu asua jossain kaukana poissa mukavuusalueeltaan, se opettaa itsestään niin paljon. Niin paljon, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla vaikka yrittäisi. Vaikka kaikki pysyisi kotona samana sillä aikaa, kun olet itse poissa, sä et itse ole enää täysin se sama henkilö, joka olit ennen vaihtoa. Olet paljon vahvempi ja rohkeampi, koska sä tiedät, että ihan sama mitä elämä sun tielle heittää, sä tulet pärjäämään. Sä opit nauttimaan niistä elämän pienistäkin jutuista ja osaat heittäytyä tilanteeseen, kuin tilanteeseen. Vaikka huonojakin hetkiä elämässä on ollut täälläkin, en vaihtaisi niistä hetkeäkään pois.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin muistaa, että ikävästäkin selviää. Mä en millään tavalla häpeä tai peittele sitä, jos olen kaivannut mun rakkaita ihmisiä sieltä Suomesta. Se on normaalia ja kuitenkin, mulla on niin ihanat lähimmäiset, että olisi outoa, jos en heitä edes kaipaisikaan. Haleja teille, te tiedätte keitä olette. 

2 kommenttia:

  1. Olipa ihanasti kirjoitettu ja totta joka sana. Täällä eräs joka on myös ikävöinyt, mutta samalla ollut iloinen siitä että olet saanut kokea niin paljon.

    VastaaPoista