Sunday

Sunday well spent! Sovittiin, että näemme tänään toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ensimmäistä kertaa, nyt kun olen hieman jo tervehtynyt (onneksi). Heli osottautui todella ihanaksi tyypiksi ja vietettiin koko päivä kierrellen ympäri Montpellieriä ja mikä parasta, SUOMEA puhuen. Siis mikä ihana tunne!! Vaikka puhunkin englantia täysin sujuvasti, on se silti välillä todella raskasta koko ajan miettiä miten ilmaista itseään niin, että kaikki sen ymmärtää.

Sunnuntait ovat rauhallisia päiviä täällä. Kaikki kaupat ovat kiinni ja vain muutamat ravintolat ovat auki. Joten tällaiset päivät ovat hyvä käyttää juurikin kaupungin tutkimiseen ja oleskeluun! Tänään kuitenkin nähtiin paljon uutta, käveltiin ympäri ihania katuja, päiviteltiin kodittomien ihmisten määrää (niitä on täällä todella paljon...), löydettiin kiva aukinainen ravintola jossa käytiin syömässä, juotiin lasit viiniä ja päätettiin extemporeena lähteä etsimään rantaa, jossa voitaisiin nähdä auringonlasku. Montpellier siis sijaitsee välimeren rannalla!!

Lähdimme siis matkaan ilman minkäänlaista tietoa määränpäästä ja ilman karttaa. Juostiin ratikasta bussiin, hypättiin ulos, kun merta näkyi ja pääsimme kuin pääsimmekin tuurilla oikeaan paikkaan ja ihailimme merta, simpukoita ja auringonlaskua!

Kun olimme tulossa takaisinpäin, eksyimme, emmekä löytäneet bussipysäkkiä! Aurinkokin oli laskenut ja alkoi tulla todella pimeä, kun me kiersimme ympäri ja ympäri monta kilometriä :-D Olimme varmaan niin hukassa olevan näköisiä, koska ihmiset ottivat meistä kuvia ja videoita... Suomalaiset matkassa, hehe!

Onneksi vihdoin löysimme oikean bussin ja pääsimme turvallisesti perille! Päivän saldona siis monta kymmentä kilometriä kävelyä, naurua ja hyvää seuraa :-)!!!

First days in France

Hei! Täällä sitä nyt sitten ollaan, 3000 km päässä tutusta ja turvallisesta. Lentomatkat tänne päin ei sujunut aivan mutkitta, sillä ensimmäinen lentomme Suomesta lähti myöhässä ja jatkolennolle ehtimiseen Pariisissa oli meillä vain muutama hassu minuutti... Kuitenkin hikihatussa, kun juostiin, löydettiin oikea terminaali ja oikea kone ja ehdittiin matkaan, huh! 

Kun saavuimme asunnollemme, oli sisälämpötila vain +10 paikkeilla, eikä se siitä paljon lämmennytkään yrityksista huolimatta... Joten heti ekana yönä täällä sairastuin kovaan kuumeeseen ja flunssaan, joten se on "hieman" (lue:paljon) varjostanut oloani täällä. Onneksi monet skypepuhelut poikastävän ja perheen kanssa ovat saaneet edes vähän kohennettua oloani, ja eiköhän se elämä ala täälläkin rullaamaan toivottavasti pian. 

Pääsin vain yhtenä päivänä kouluun, ranskan luennolle, jota meillä täällä onkin koko Tammikuu. Tunnilla mentiin sen verran lujaa vauhtia, että kotiopiskeltavaa on hurjasti, mutta onneksi muutama kämppikseni on samassa ryhmässä, kuin minä, joten yhteisopiskelulla toivottavasti alkaisi tuo kielikin rullaamaan... Nimittäin englanninkieli ei suju täällä ihan jokaisessa paikassa. Esimerkiksi koulumme kansainvälisessä toimistossa, ei puhuta sanaakaan englantia... :-D

No, pakko saada tämäkin päivä täällä nyt käyntiin, joten palaillaan taas!

Au revoir

Tällä hetkellä istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja katselen ikkunasta pihalle tuota talvista maisemaa ja mietin, että nyt sitä oikeasti mennään! Koko syksyn mietitty, stressattu ja odotettu tapahtuma on nyt tapahtumassa. Mä oikeasti lähden huomenna RANSKAAN! Vaikka kuvissa näkyvä talvimaisema oli ihan älyttömän kaunis niin silti olen hieman innoissani, ettei mun tarvitse tänä vuonna täristä tuolla pakkasessa, vaan pääsen heti +15 asteeseen nauttimaan auringonpaisteesta.

Viimeiset viikot meni todella nopeasti. Aika tuli vietettyä rakkaiden ihmisten kanssa ja ehdin siinä sählätessäkin rikkoa viimeisenä iltana ennen lähtöä puhelimeni... :-D Muutaman paniikin ja itkun jälkeen mulla on onneksi nyt uusi puhelin, täyteen ahdatut matkalaukut ja yksi innokas matkustaja valmiina lähtöön!

And so the adventure begins... ;-) Mä lähden nyt kylmästä lämpimään joten palaillaan asiaan maailman toiselta puolelta!

One month to go

Moi! En oikein ikinä kuvitellut, millainen prosessi vaihtoonhakeminen olisi. mutta olin väärässä, kun kuvittelin sen käyvän ihan käden käänteessä :-D Käytännössä aikamoista paperisotaa ja monien kymmenien (ellei satojen, no kidding...) sähköpostien vaihtelua.

Olen silti ylpeä, että lähes kaiken olen hoitanut täysin itsenäisesti, sillä koululta ei paljon apua tullut. Ja, kun hakumaa on vielä paikka, jossa englannin käyttäminen on melkein ehdoton ei, tekee se kaikesta ainakin hieman hankalempaa. Nimimerkillä, en puhu sanaakaan ranskaa ja lähes kaikki viestit, joihin olen saanut vastauksen, ovat olleet kyseisellä kielellä! Noh, on ainakin on tullut google translator hyvinkin tutuksi...

Kaikista hankalin ja harmaita hiuksia aiheuttava prosessi kuitenkin oli se itse asunnon etsiminen ja oli vaiheita jolloin olin jo tyytynyt asumaan sillan alla :-D Vuokrathan eivät todellakaan Montpellierissä ole halpoja ja lähes kaikki hyvät asunnot ovat jo täynnä... Kun olin selannut lähes kaikki kaupungin vuokranantajat ja asuntolat läpi ja joutunut kerran huijatuksi, vihdoin löytyi mulle ihana koti soluasunnosta! Juuri remontoitu ja todella lähellä keskustaa ja yliopistoa, eikä vuokrakaan rokota lompakkoa liikaa, jes jes jes!!! Myös kansainväliset kämppikset ovat plussaa, sillä meitä tulee asumaan tuolla ainakin tyyppejä Hollannista, Saksasta ja Suomesta!

Vielä täytyisi muutama asia hoitaa, muunmuassa maistraatille ja suurlähetystölle ilmoittaminen lähdöstä, apurahojen hakeminen, koko elämän ahtaaminen matkalaukkuun ja muutto mun ihanasta ja rakkaasta kodista pois. Sitten oonkin jo täysin lähtövalmis, iik!