Montpellier Zoological Park

Niinkuin olen jo maininnutkin, sunnuntait ovat täällä rauhallisia, sillä melkein kaikki paikat ovat kiinni. Siksi olinkin suunnitellut lukevani koko päivän Ranskan tenttiin, mutta toisin kävi, kun avasin huoneeni verhot. Aurinko paistoi taas pilvettömältä taivaalta. Ei siinä kauaan mennytkään, kun oltiin jo sovittu Helin kanssa treffit keskustaan, päämääränä eläintarha! :-D Oon viimeksi ollut eläintarhassa ihan lapsena, joten olin ihan innoissani! Lisäksi, kun täällä on vähän eri eläimiä, kuin Ähtärin eläinpuistossa, niin nähtävää oli paljon! Hintakin tuonne puistoon oli vain 3e, joten meillä oli kyllä todella mielenkiintoinen päivä halpaan hintaan!

Puistossa myös oli ihan normaalia, että jotkun eläimet ovat ihan vapaasti, esimerkiksi päädyimme yhtäkkiä jonkun lintulajin häkkiin, sillä sinne vain meni ovi :-D Ja myös toiset linnut lähtivät yhtäkkiä juoksemaan meidän perään. Tällaisenä lintujen kammoksujana, se oli kyllä pelottava hetki, kun joka puolelta sua alkaa saartamaan monta lintua :-D Well still alive!

Chère maman

Tänään on ensimmäinen kerta, kun en ole paikalla äitini syntymäpäivänä. Tällä hetkellä olen monen tuhannen kilometrin päässä, enkä kotona halaamassa ja onnittelemassa. Tänään on se päivä, kun haluaisin olla Suomessa.

Äiti merkitsee mulle todella paljon ja ilman häntä, en olisi tässä missä olen nyt. En olisi mä, ilman mun äitiä. En olisi sama ihminen ilman äidin oppeja ja rakkautta. Tiedän, että vaikka tekisin mitä virheitä, kulkee äiti mun vierellä ja paljon on hän mun takia jo joutunutkin kokea ja murehtia. Mutta silti hän on musta aina yhtä ylpeä. Ja tiedän, etten koskaan ole yksin, sillä aina oon ollut tervetullut kotiin ja siellä on odottanut lämmin syli, olin sitten kyynel poskella tai hymyssä suin. Äiti on se ihminen, ketä on pyyhkinyt kyyneleet mun silmistä keskellä yötä, tsempannut kaikessa, huutanut mulle, kun en ole totellut, asettanut mulle säännöt ja mikä tärkeintä, opettanut mulle, mitä on rakkaus. Kiitos kaikesta äiti, ja hyvää syntymäpäivää sinne suomeen!

Nimes, France

Moi! Päätettiin eilen (taas) ihan extemporena Helin kanssa, että tänään lähdetään jonnekkin. Aamulla tavattiin juna-asemalla ja otettiin suunnaksi Nimes. Nimes sijaitsee n. 20 minuutin junamatkan päässä Montpellieristä ja maksoi vain suuntaansa 8e, joten ajallisesti eikä rahallisesti tämä rokottanut meitä ollenkaan!

Alotettiin reissu aamupalalla ja tottakai croissanteilla ;-) Niitä tuleekin täällä syötyä ihan mukavasti, sillä niitä on tarjolla joka kadunkulmassa.

Kun oltiin hieman tankkailtu, siirryttiin katsomaan erilaisia nähtävyyksiä, kierreltiin ympäri kaupunkia ja ihasteltiin jokaista kadunkulmaa :-D Me oltiin molemmat varmaan koko ajan sydänemojit silmillä, kun kaikki oli vaan niin kaunista. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja me hymyiltiin, niinkuin naantalin auringot itsekkin!

Oli myös kiva päästä suurkaupungin vilskeestä pois, sillä tuolla oli todella rauhallista ja samalla sai nähdä sitä perus ranskalaista elämää. Esimerkiksi ihmiset olivat todella herttaisia. Istahdettiin puistoon syömään crepejä, ja vanhempi mies kulki ohi koiransa kanssa ja huudahti meille "bon appétit" ison hymyn kera! :-)

Kuvat kertoo tässä tapauksessa enemmän, kuin tuhat sanaa. Mutta kaikenkaikkiaan arvosanaksi tää päivä sais täyden kympin. Kaksi asiaa on varmaa, ensinnäkin tänne täytyy päästä vielä uudelleenkin ja toisekseen, Heli on ihan mahtava reissukaveri! Saa nähdä minne me ensi viikolla päädytään... ;-)

Life in Montpellier

Moi! Toista viikkoa vietellään tällä puolella maailmaa, ja en oikein osaa sanoa, meneekö aika hitaasti vai nopeasti. Toisaalta tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden, mutta toisaalta taas en. Pikkuhiljaa alkaa paikat tulla tutuiksi, ja osaa kulkea ilman google mapsia. Arki tulee se täälläkin vastaan ja kaikennäköisiä perusjuttuja on täytynyt hoitaa, mm kävin hankkimassa itselleni kuukausikortin julkisiin, puhelinliittymän ja avaamassa pankkitilin.

Pankkitilin avaaminen täällä on kuulemma pakollista jokaiselle opiskelijalle ja toivoin, että se olisi sujunut ongelmitta mutta ei! Pankkivirkailija ei puhunut sanaakaan englantia.. Toisaalta tämä ei yllättänyt minua, mutta onneksi en ollut yksin liikenteessä. Mulla oli kämppikseni Karin mukana, joka osaa onneksi hieman ranskaa :-D 2 tunnin, muutaman turhautumisen ja varmaan parinkymmenen allekirjoituksen jälkeen saatiin vihdoin tilit auki, huh!

Koulua meillä täällä on ollut nyt 4 tuntia per päivä ja vain siis ranskan kieltä. Olen lukenut 3. luokalta asti jo kieliä, mutta mikään ei koskaan ole ollut yhtä hankalaa, kuin tämä... :-D Vaikeita äänteitä ja poikkeuksia löytyy joka lähtöön ja aina, kun kysymme, miksi asiat menevät näin, opettajan vastaus on, että "siksi". :-D Yksi luokkalaisemme sanoi, että osataksesi Ranskaa, täytyisi sun syntyä ranskaan. En voisi olla enempää samaa mieltä...

Tällä viikolla aamuluennot ovat olleet kiva juttu, sillä täällä on ollut niin hieno ilma! Aurinko paistaa ja kevyemmällä takilla pärjää mainiosti :-) Tänäänkin otimme luentojen jälkeen suunnaksi keskustan ja kävimme lounaalla ULKONA. Miettikää, on tammikuu ja täällä voi syödä ulkona ilman, että tulee edes kylmä. Ei valittamista ;-)