#Vainranskajutut

Ranskassa on ihan ok puhua opettajan kanssa, mistä alkoholijuomista tykkää. Nimittäin meidän opettajamme sitä kysyi meiltä! Eipä tulisi Suomessa tämä mieleenikään.

Täällä ei koskaan ole kiire minnekkään. Ei koulussa, ei kaupan kassalla, ei pankissa, ei missään. Asiakaspalvelu on täällä todella hidasta ja joskus oon odottanut, kun asiakas ja kassa vaihtaa kuulumiset ihan pitkän kaavan kautta, ennenkuin mua palveltiin.

Ja kaikki ovat täällä AINA myöhässä. Vain suomalaiset ja saksalaiset pääsevät ajoissa paikalle :-D

Myöskään se Suomesta tuttu asiakaspalveluhymy ei ole täällä tuttua. Nimittäin ketään ei hymyile kassalla. Eikä välttämättä edes sano sulle mitään koko aikana, kun asioit.

Ihmiset ovat todella tuttavallisia ja näin Suomalaisen näkökulmasta hieman jopa hyökkääviä välillä :-D 

Kaduilla on ihan normaalia tulla kysymään tuntemattomilta tupakkaa. Sut vain pysäytetään keskellä tietä ja kysytään. Itse, kun en polta olen monta kertaa saanut vihaiset ranskalaiset huudot perään :-D Muutenkin täällä ihmiset polttavat todella paljon... Niin sisällä kuin ulkona.

Ihmisillä on täällä arkisinkin elämä töiden jälkeen. Välillä tuntuu, että Suomessa kaikki pakoilee toisiaan kaikin keinoin, mutta täällä lähdetään töiden jälkeen ystävien kanssa lasillisille nauttimaan.

Varsinainen fitness buumi ei ole Ranskassa havaittavissa. Ihmiset käyvät lenkillä ja salilla tottakai, mutta enemmän uskon, että täällä halutaan panostaa elämästä nauttimiseen ja ihmisten näkemiseen, kun salilla hikoilemiseen.

Vaikka lämpöasteet ovatkin heitelleet jo +20 puolelle, suurin osa ranskalaisista käveleee täällä edelleen toppatakki päällä ja katsovat meitä shortseissa ja mekoissa kulkevia vaihtareita, kuin hullua :-D Täällä on melkein, kuin Suomen kesä, joten aionkin pukeutua sen mukaisesti :-D

All good

Terkkuja aurinkoisesta Ranskasta! Täytyy kyllä välillä hieraista silmiä, kun miettii, että nyt on tosiaan helmikuu ja täällä lämpötilat menee reilusti yli +15 jo! Ihan huikeeta :-) Ensi viikoksikin ennusteet näyttää pelkkää aurinkoa ja yli kahdenkymmenen lämpöasteen lukemia. YES PLEASE! 

 

Viikot menevät täällä ihan hurjaa vauhtia eteenpäin, enkä edes välillä tiedä mistä kuulumista tänne kertoisin! Niin paljon ehtii kirjoitusten välillä tapahtua... Viikonloppu on kuitenkin mainitsemisen arvoinen, sillä tällä kertaa sain vieraakseni ihanan Annan. Hänenkin reissu tänne oli hieman extemporeesti varattu, mutta vietettiin todella kivat neljä päivää kaupunkia kierrellen ja uusia paikkoja etsien. Eilenkin päätettiin lähteä etsimään nähtävyyttä, jota kutsutaan nimellä "pink lake". Järvi on siis ihan oikeastikin nimensä mukaisesti pinkki, mutta perille päästyämme selvisi, että järvi on kyseisen värinen vain tietyin väliajoin... :-D Seuraavan kerran täytyy tehdä enemmän taustatyötä, sillä niitä normaaleja järviä tulee Suomessakin nähtyä tarpeeksi usein ;-)

Muutenkin elämä rullaillee täällä edelleen hyvin. Sää on huippu, ihmiset ovat huippuja, fiilis on huippu ;-) Multa on myös usein kysytty, että käynkö täällä ollenkaan koulussa, kun tunnun vain matkustelevan ja nauttivan täällä. Mutta oi kuulkaas, kyllä. Koulua on myös täällä suunnassa. Ensi viikolla tuleekin siellä istuttua maanantaista keskiviikkoon lähes 13 tuntia putkeen. Katsotaan onko fiilis enää silloin huippu :-D Heh, wish me luck!!!

Séte, France

"Nähääks aamulla asemalla ja otetaan juna jonnekkin?". Niillä sanoilla alotettiin tää keskiviikko. Päämääräksi valikoitu Séte, joka on n. 15 minuutin päässä Montpellieristä. Koska aurinkokaan ei joka päivä voi näyttäytyä, on kaikkialla Etelä-Ranskassa on satanut tämän alkuviikon. Eikä valitettavasti myöskään tämä päivä tehnyt asiaan poikkeusta, mutta ei muutakun sateenvarjo mukaan ja kiertelemään. Käveltiin ympäriinsä ilman minkäänlaista tietoa paikoista ja kiersimmekin tällä reissulla muutaman kerran ympyrää, mutta ainakin näimme aivan ihania pikkutaloja ja taas sitä perus ranskalaista elämää, mitä ei niin paljon täällä meidän kaupungissamme näe.

Séte jäi kuitenkin mun asteikolla ihan ok paikaksi, ja en välttämättä kuluttaisi aikaani siellä uudestaan. Ehkä syynä oli se, että ilma ei ollut yhtä aurinkoinen, kuin yleensä tai se, että ensimmäistä kertaa saimme todella huonoa asiakaspalvelua... Mutta silti on aina yhtä kivaa nähdä uusia paikkoja ja onneksi sentään matkaseurani oli ainakin täyden kympin arvoinen ;-)

40 päivää

Olen asunut nyt 40 päivää ulkomailla. Takana on 40 opettavaisinta päivää mun elämässäni. Näinä päivinä olen nauttinut, nauranut vatsalihakseni kipeiksi, saanut uusia ystäviä, kokenut ihan mielettömiä asioita, matkustellut, mutta myöskin itkenyt, tuntenut ikävää ja sitä tunnetta, kun mikään ei onnistu.

Vaihtoon lähteminen oli mulle tosi iso asia. Olen aina ollut koti-ihminen ja viihtynyt sillä mukavuusalueellani varsin hyvin, mutta jotenkin tiesin, että tämä kokemus olisi juuri sitä, mitä tarvitsen tähän väliin mun elämää. Ja nämä 40 päivää ovat sen todistaneetkin. Joka päivä löydän itseni uusista tilanteista ja paikoista, joista vain täytyy selvitä. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Joka päivä löydän uusia asioita, joista olla kiitollinen ja iloinen.

Se, että asut maassa, jossa sua ei 80% ymmärretä englannin kielellä, on todella haastavaa. Tai se, että tulet kulttuurista jossa aikamääreet on todella tarkkoja, ja nyt elät maassa, jossa niitä ei oiken edes ole olemassakaan. Tai se, että nykyään joka toinen sua vastaantuleva tuttu tervehtii sua poskipusuilla ja halilla, vaikka Suomessa hädin tuskin katsotaan silmiin moikatessa :-D Mutta elämä olisi aivan liian tylsää ilman haasteita ja siksi nämä ja sata muuta asiaa ovat tehneet musta vahvemman ihmisen, sillä ne on niitä tilanteita, mistä täytyy selvitä.

Nämä 40 päivää ovat mulle opettaneet sen, että elämä on aika jees, vaikka aina ei olisikaan hyvä päivä. Aina ei tarvitse olla kuin naantalin aurinko ja esittää, että kaikki on täydellisesti. Joskus on myös ihan ok itkeä. Eipä sitä kuulemma osaiskaan arvostaa niitä hyviä päiviä, ellei joskus ois vähän huonompiakin... ;-)

Monet ovat multa kysyneet, miksi lähdin juuri Ranskaan vaihtoon? Mä en itseasiassa oikein tarkkaa vastausta siihen tiedä. Olen vain vastannut, että siksi. Ranska kuulosti maana niin mielenkiintoiselta ja se vain tuntui heti alusta alkaen oikealta. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut sitä päätöstä. Ranska on ihana maa, ja tiedän, että tämä tulee aina olemaan mulle todella tärkeä paikka, sillä jotenkin tänne vain sopeutuu kaikista hankaluuksista huolimatta.

Mun mielestä on vaan ihan parasta herätä auringonpaisteeseen, nähdä iloisia ihmisiä, syödä tuoreita hedelmiä, puhua englantia, saada uusia ystäviä, nähdä uusia asioita, matkustella, oppia ranskaa... Nää on niitä syitä, miksi mä olen täällä. Vaikka jokainen päivä tällä puolen maailmaa ei olekkaan ollut helppo, en hetkeäkään vaihtaisi pois.