12.2.2017

40 päivää

Olen asunut nyt 40 päivää ulkomailla. Takana on 40 opettavaisinta päivää mun elämässäni. Näinä päivinä olen nauttinut, nauranut vatsalihakseni kipeiksi, saanut uusia ystäviä, kokenut ihan mielettömiä asioita, matkustellut, mutta myöskin itkenyt, tuntenut ikävää ja sitä tunnetta, kun mikään ei onnistu.

Vaihtoon lähteminen oli mulle tosi iso asia. Olen aina ollut koti-ihminen ja viihtynyt sillä mukavuusalueellani varsin hyvin, mutta jotenkin tiesin, että tämä kokemus olisi juuri sitä, mitä tarvitsen tähän väliin mun elämää. Ja nämä 40 päivää ovat sen todistaneetkin. Joka päivä löydän itseni uusista tilanteista ja paikoista, joista vain täytyy selvitä. Koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Joka päivä löydän uusia asioita, joista olla kiitollinen ja iloinen.



Se, että asut maassa, jossa sua ei 80% ymmärretä englannin kielellä, on todella haastavaa. Tai se, että tulet kulttuurista jossa aikamääreet on todella tarkkoja, ja nyt elät maassa, jossa niitä ei oiken edes ole olemassakaan. Tai se, että nykyään joka toinen sua vastaantuleva tuttu tervehtii sua poskipusuilla ja halilla, vaikka Suomessa hädin tuskin katsotaan silmiin moikatessa :-D Mutta elämä olisi aivan liian tylsää ilman haasteita ja siksi nämä ja sata muuta asiaa ovat tehneet musta vahvemman ihmisen, sillä ne on niitä tilanteita, mistä täytyy selvitä.

Nämä 40 päivää ovat mulle opettaneet sen, että elämä on aika jees, vaikka aina ei olisikaan hyvä päivä. Aina ei tarvitse olla kuin naantalin aurinko ja esittää, että kaikki on täydellisesti. Joskus on myös ihan ok itkeä. Eipä sitä kuulemma osaiskaan arvostaa niitä hyviä päiviä, ellei joskus ois vähän huonompiakin... ;-)



Monet ovat multa kysyneet, miksi lähdin juuri Ranskaan vaihtoon? Mä en itseasiassa oikein tarkkaa vastausta siihen tiedä. Olen vain vastannut, että siksi. Ranska kuulosti maana niin mielenkiintoiselta ja se vain tuntui heti alusta alkaen oikealta. Enkä ole kyllä hetkeäkään katunut sitä päätöstä. Ranska on ihana maa, ja tiedän, että tämä tulee aina olemaan mulle todella tärkeä paikka, sillä jotenkin tänne vain sopeutuu kaikista hankaluuksista huolimatta.

Mun mielestä on vaan ihan parasta herätä auringonpaisteeseen, nähdä iloisia ihmisiä, syödä tuoreita hedelmiä, puhua englantia, saada uusia ystäviä, nähdä uusia asioita, matkustella, oppia ranskaa... Nää on niitä syitä, miksi mä olen täällä. Vaikka jokainen päivä tällä puolen maailmaa ei olekkaan ollut helppo, en hetkeäkään vaihtaisi pois.


2 kommenttia:

  1. Tuon paremmin ei asioista voi sanoa! Mukavaa viikonalkua sinne

    VastaaPoista
  2. Niin se elämä opettaa! Kohta tuumaat, että aika menee liiankin nopeasti :) Mukavaa viikonalkua myös meiltä täältä sinne!

    VastaaPoista