Life in Montpellier

Moi! Toista viikkoa vietellään tällä puolella maailmaa, ja en oikein osaa sanoa, meneekö aika hitaasti vai nopeasti. Toisaalta tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden, mutta toisaalta taas en. Pikkuhiljaa alkaa paikat tulla tutuiksi, ja osaa kulkea ilman google mapsia. Arki tulee se täälläkin vastaan ja kaikennäköisiä perusjuttuja on täytynyt hoitaa, mm kävin hankkimassa itselleni kuukausikortin julkisiin, puhelinliittymän ja avaamassa pankkitilin.

Pankkitilin avaaminen täällä on kuulemma pakollista jokaiselle opiskelijalle ja toivoin, että se olisi sujunut ongelmitta mutta ei! Pankkivirkailija ei puhunut sanaakaan englantia.. Toisaalta tämä ei yllättänyt minua, mutta onneksi en ollut yksin liikenteessä. Mulla oli kämppikseni Karin mukana, joka osaa onneksi hieman ranskaa :-D 2 tunnin, muutaman turhautumisen ja varmaan parinkymmenen allekirjoituksen jälkeen saatiin vihdoin tilit auki, huh!

Koulua meillä täällä on ollut nyt 4 tuntia per päivä ja vain siis ranskan kieltä. Olen lukenut 3. luokalta asti jo kieliä, mutta mikään ei koskaan ole ollut yhtä hankalaa, kuin tämä... :-D Vaikeita äänteitä ja poikkeuksia löytyy joka lähtöön ja aina, kun kysymme, miksi asiat menevät näin, opettajan vastaus on, että "siksi". :-D Yksi luokkalaisemme sanoi, että osataksesi Ranskaa, täytyisi sun syntyä ranskaan. En voisi olla enempää samaa mieltä...

Tällä viikolla aamuluennot ovat olleet kiva juttu, sillä täällä on ollut niin hieno ilma! Aurinko paistaa ja kevyemmällä takilla pärjää mainiosti :-) Tänäänkin otimme luentojen jälkeen suunnaksi keskustan ja kävimme lounaalla ULKONA. Miettikää, on tammikuu ja täällä voi syödä ulkona ilman, että tulee edes kylmä. Ei valittamista ;-)

Sunday

Sunday well spent! Sovittiin, että näemme tänään toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ensimmäistä kertaa, nyt kun olen hieman jo tervehtynyt (onneksi). Heli osottautui todella ihanaksi tyypiksi ja vietettiin koko päivä kierrellen ympäri Montpellieriä ja mikä parasta, SUOMEA puhuen. Siis mikä ihana tunne!! Vaikka puhunkin englantia täysin sujuvasti, on se silti välillä todella raskasta koko ajan miettiä miten ilmaista itseään niin, että kaikki sen ymmärtää.

Sunnuntait ovat rauhallisia päiviä täällä. Kaikki kaupat ovat kiinni ja vain muutamat ravintolat ovat auki. Joten tällaiset päivät ovat hyvä käyttää juurikin kaupungin tutkimiseen ja oleskeluun! Tänään kuitenkin nähtiin paljon uutta, käveltiin ympäri ihania katuja, päiviteltiin kodittomien ihmisten määrää (niitä on täällä todella paljon...), löydettiin kiva aukinainen ravintola jossa käytiin syömässä, juotiin lasit viiniä ja päätettiin extemporeena lähteä etsimään rantaa, jossa voitaisiin nähdä auringonlasku. Montpellier siis sijaitsee välimeren rannalla!!

Lähdimme siis matkaan ilman minkäänlaista tietoa määränpäästä ja ilman karttaa. Juostiin ratikasta bussiin, hypättiin ulos, kun merta näkyi ja pääsimme kuin pääsimmekin tuurilla oikeaan paikkaan ja ihailimme merta, simpukoita ja auringonlaskua!

Kun olimme tulossa takaisinpäin, eksyimme, emmekä löytäneet bussipysäkkiä! Aurinkokin oli laskenut ja alkoi tulla todella pimeä, kun me kiersimme ympäri ja ympäri monta kilometriä :-D Olimme varmaan niin hukassa olevan näköisiä, koska ihmiset ottivat meistä kuvia ja videoita... Suomalaiset matkassa, hehe!

Onneksi vihdoin löysimme oikean bussin ja pääsimme turvallisesti perille! Päivän saldona siis monta kymmentä kilometriä kävelyä, naurua ja hyvää seuraa :-)!!!

First days in France

Hei! Täällä sitä nyt sitten ollaan, 3000 km päässä tutusta ja turvallisesta. Lentomatkat tänne päin ei sujunut aivan mutkitta, sillä ensimmäinen lentomme Suomesta lähti myöhässä ja jatkolennolle ehtimiseen Pariisissa oli meillä vain muutama hassu minuutti... Kuitenkin hikihatussa, kun juostiin, löydettiin oikea terminaali ja oikea kone ja ehdittiin matkaan, huh! 

Kun saavuimme asunnollemme, oli sisälämpötila vain +10 paikkeilla, eikä se siitä paljon lämmennytkään yrityksista huolimatta... Joten heti ekana yönä täällä sairastuin kovaan kuumeeseen ja flunssaan, joten se on "hieman" (lue:paljon) varjostanut oloani täällä. Onneksi monet skypepuhelut poikastävän ja perheen kanssa ovat saaneet edes vähän kohennettua oloani, ja eiköhän se elämä ala täälläkin rullaamaan toivottavasti pian. 

Pääsin vain yhtenä päivänä kouluun, ranskan luennolle, jota meillä täällä onkin koko Tammikuu. Tunnilla mentiin sen verran lujaa vauhtia, että kotiopiskeltavaa on hurjasti, mutta onneksi muutama kämppikseni on samassa ryhmässä, kuin minä, joten yhteisopiskelulla toivottavasti alkaisi tuo kielikin rullaamaan... Nimittäin englanninkieli ei suju täällä ihan jokaisessa paikassa. Esimerkiksi koulumme kansainvälisessä toimistossa, ei puhuta sanaakaan englantia... :-D

No, pakko saada tämäkin päivä täällä nyt käyntiin, joten palaillaan taas!

Au revoir

Tällä hetkellä istun junassa matkalla kohti Helsinkiä ja katselen ikkunasta pihalle tuota talvista maisemaa ja mietin, että nyt sitä oikeasti mennään! Koko syksyn mietitty, stressattu ja odotettu tapahtuma on nyt tapahtumassa. Mä oikeasti lähden huomenna RANSKAAN! Vaikka kuvissa näkyvä talvimaisema oli ihan älyttömän kaunis niin silti olen hieman innoissani, ettei mun tarvitse tänä vuonna täristä tuolla pakkasessa, vaan pääsen heti +15 asteeseen nauttimaan auringonpaisteesta.

Viimeiset viikot meni todella nopeasti. Aika tuli vietettyä rakkaiden ihmisten kanssa ja ehdin siinä sählätessäkin rikkoa viimeisenä iltana ennen lähtöä puhelimeni... :-D Muutaman paniikin ja itkun jälkeen mulla on onneksi nyt uusi puhelin, täyteen ahdatut matkalaukut ja yksi innokas matkustaja valmiina lähtöön!

And so the adventure begins... ;-) Mä lähden nyt kylmästä lämpimään joten palaillaan asiaan maailman toiselta puolelta!