Chère maman

Tänään on ensimmäinen kerta, kun en ole paikalla äitini syntymäpäivänä. Tällä hetkellä olen monen tuhannen kilometrin päässä, enkä kotona halaamassa ja onnittelemassa. Tänään on se päivä, kun haluaisin olla Suomessa.

Äiti merkitsee mulle todella paljon ja ilman häntä, en olisi tässä missä olen nyt. En olisi mä, ilman mun äitiä. En olisi sama ihminen ilman äidin oppeja ja rakkautta. Tiedän, että vaikka tekisin mitä virheitä, kulkee äiti mun vierellä ja paljon on hän mun takia jo joutunutkin kokea ja murehtia. Mutta silti hän on musta aina yhtä ylpeä. Ja tiedän, etten koskaan ole yksin, sillä aina oon ollut tervetullut kotiin ja siellä on odottanut lämmin syli, olin sitten kyynel poskella tai hymyssä suin. Äiti on se ihminen, ketä on pyyhkinyt kyyneleet mun silmistä keskellä yötä, tsempannut kaikessa, huutanut mulle, kun en ole totellut, asettanut mulle säännöt ja mikä tärkeintä, opettanut mulle, mitä on rakkaus. Kiitos kaikesta äiti, ja hyvää syntymäpäivää sinne suomeen!

Nimes, France

Moi! Päätettiin eilen (taas) ihan extemporena Helin kanssa, että tänään lähdetään jonnekkin. Aamulla tavattiin juna-asemalla ja otettiin suunnaksi Nimes. Nimes sijaitsee n. 20 minuutin junamatkan päässä Montpellieristä ja maksoi vain suuntaansa 8e, joten ajallisesti eikä rahallisesti tämä rokottanut meitä ollenkaan!

Alotettiin reissu aamupalalla ja tottakai croissanteilla ;-) Niitä tuleekin täällä syötyä ihan mukavasti, sillä niitä on tarjolla joka kadunkulmassa.

Kun oltiin hieman tankkailtu, siirryttiin katsomaan erilaisia nähtävyyksiä, kierreltiin ympäri kaupunkia ja ihasteltiin jokaista kadunkulmaa :-D Me oltiin molemmat varmaan koko ajan sydänemojit silmillä, kun kaikki oli vaan niin kaunista. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja me hymyiltiin, niinkuin naantalin auringot itsekkin!

Oli myös kiva päästä suurkaupungin vilskeestä pois, sillä tuolla oli todella rauhallista ja samalla sai nähdä sitä perus ranskalaista elämää. Esimerkiksi ihmiset olivat todella herttaisia. Istahdettiin puistoon syömään crepejä, ja vanhempi mies kulki ohi koiransa kanssa ja huudahti meille "bon appétit" ison hymyn kera! :-)

Kuvat kertoo tässä tapauksessa enemmän, kuin tuhat sanaa. Mutta kaikenkaikkiaan arvosanaksi tää päivä sais täyden kympin. Kaksi asiaa on varmaa, ensinnäkin tänne täytyy päästä vielä uudelleenkin ja toisekseen, Heli on ihan mahtava reissukaveri! Saa nähdä minne me ensi viikolla päädytään... ;-)

Life in Montpellier

Moi! Toista viikkoa vietellään tällä puolella maailmaa, ja en oikein osaa sanoa, meneekö aika hitaasti vai nopeasti. Toisaalta tuntuu, että olen ollut täällä jo ikuisuuden, mutta toisaalta taas en. Pikkuhiljaa alkaa paikat tulla tutuiksi, ja osaa kulkea ilman google mapsia. Arki tulee se täälläkin vastaan ja kaikennäköisiä perusjuttuja on täytynyt hoitaa, mm kävin hankkimassa itselleni kuukausikortin julkisiin, puhelinliittymän ja avaamassa pankkitilin.

Pankkitilin avaaminen täällä on kuulemma pakollista jokaiselle opiskelijalle ja toivoin, että se olisi sujunut ongelmitta mutta ei! Pankkivirkailija ei puhunut sanaakaan englantia.. Toisaalta tämä ei yllättänyt minua, mutta onneksi en ollut yksin liikenteessä. Mulla oli kämppikseni Karin mukana, joka osaa onneksi hieman ranskaa :-D 2 tunnin, muutaman turhautumisen ja varmaan parinkymmenen allekirjoituksen jälkeen saatiin vihdoin tilit auki, huh!

Koulua meillä täällä on ollut nyt 4 tuntia per päivä ja vain siis ranskan kieltä. Olen lukenut 3. luokalta asti jo kieliä, mutta mikään ei koskaan ole ollut yhtä hankalaa, kuin tämä... :-D Vaikeita äänteitä ja poikkeuksia löytyy joka lähtöön ja aina, kun kysymme, miksi asiat menevät näin, opettajan vastaus on, että "siksi". :-D Yksi luokkalaisemme sanoi, että osataksesi Ranskaa, täytyisi sun syntyä ranskaan. En voisi olla enempää samaa mieltä...

Tällä viikolla aamuluennot ovat olleet kiva juttu, sillä täällä on ollut niin hieno ilma! Aurinko paistaa ja kevyemmällä takilla pärjää mainiosti :-) Tänäänkin otimme luentojen jälkeen suunnaksi keskustan ja kävimme lounaalla ULKONA. Miettikää, on tammikuu ja täällä voi syödä ulkona ilman, että tulee edes kylmä. Ei valittamista ;-)

Sunday

Sunday well spent! Sovittiin, että näemme tänään toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ensimmäistä kertaa, nyt kun olen hieman jo tervehtynyt (onneksi). Heli osottautui todella ihanaksi tyypiksi ja vietettiin koko päivä kierrellen ympäri Montpellieriä ja mikä parasta, SUOMEA puhuen. Siis mikä ihana tunne!! Vaikka puhunkin englantia täysin sujuvasti, on se silti välillä todella raskasta koko ajan miettiä miten ilmaista itseään niin, että kaikki sen ymmärtää.

Sunnuntait ovat rauhallisia päiviä täällä. Kaikki kaupat ovat kiinni ja vain muutamat ravintolat ovat auki. Joten tällaiset päivät ovat hyvä käyttää juurikin kaupungin tutkimiseen ja oleskeluun! Tänään kuitenkin nähtiin paljon uutta, käveltiin ympäri ihania katuja, päiviteltiin kodittomien ihmisten määrää (niitä on täällä todella paljon...), löydettiin kiva aukinainen ravintola jossa käytiin syömässä, juotiin lasit viiniä ja päätettiin extemporeena lähteä etsimään rantaa, jossa voitaisiin nähdä auringonlasku. Montpellier siis sijaitsee välimeren rannalla!!

Lähdimme siis matkaan ilman minkäänlaista tietoa määränpäästä ja ilman karttaa. Juostiin ratikasta bussiin, hypättiin ulos, kun merta näkyi ja pääsimme kuin pääsimmekin tuurilla oikeaan paikkaan ja ihailimme merta, simpukoita ja auringonlaskua!

Kun olimme tulossa takaisinpäin, eksyimme, emmekä löytäneet bussipysäkkiä! Aurinkokin oli laskenut ja alkoi tulla todella pimeä, kun me kiersimme ympäri ja ympäri monta kilometriä :-D Olimme varmaan niin hukassa olevan näköisiä, koska ihmiset ottivat meistä kuvia ja videoita... Suomalaiset matkassa, hehe!

Onneksi vihdoin löysimme oikean bussin ja pääsimme turvallisesti perille! Päivän saldona siis monta kymmentä kilometriä kävelyä, naurua ja hyvää seuraa :-)!!!